”Aamiainen on päivän tärkein ateria!”. Näin sinulle on kerrottu aikojen alusta ja sinä USKOT siihen täysillä. Koska miksi et uskoisi? Kaikki sinun ympärilläsi kertovat kuinka tärkeää on syödä aamiainen.
Joten sinä teet sen kiltisti joka aamu. Syöt sen aina, oli sitten nälkä tai ei, aamiainen on syötävä vaikka väkisin!
Sinulle on kerrottu, että sinä kuolet jos aamiainen jää välistä! Se on niin tärkeä, eikö?
Nehän ovat jokaisen aikuisen ja lapsen perusaamiainen kaikkialla? Pakkohan niiden on olla hyväksi meille kun ovat niin suosittuja?
Kävin ruokakaupassa katsomassa murohyllyä.
Osa tuotteista on suunnattu aikuisille ja osa lapsille.
Ihanaa! Otetaan paketti kouraan ja katsotaan mitä se sisältää.
Tässä tuotteessa kolme ensimmäistä raaka-ainetta ovat sokeria, sokeria ja lisää sokeria. Laitoin vielä nuolet osoittamaan niihin.
Kuulostaa todella juurikin siltä mitä sinun pitäisi syödä aamulla!
Otan seuraavaksi kouraani muron, jota markkinoidaan ”luonnollisena” ja jopa ”terveellisenä”. Pakkohan sen on olla VIELÄ parempi!
Ööö…
Kuusi ensimmäistä ainesosaa ovat siis… sokeria? Ja sekaan vielä yksi kasviöljy? Sinä tiedät myös mitä mieltä olen kasviöljyistä.
Tämähän tuote kuulostaa todella ”luonnolliselta” ja juuri sellaiselta jonka avulla haluan ehdottomasti käynnistää päiväni.
Takaan että verensokerisi räjähtävät taivaisiin tämän tuotteen avulla. Ja takaan myöskin että ne tulevat vielä kovempaa alas sieltä tunnin päästä. Saat vielä mukavat tulehdusreaktiot bonuksena tästä tuotteesta.
Voisi sanoa, että tässä on malliesimerkki miten diabeteksen pohjat rakennetaan.
Kellogg astuu näyttämölle
Onko aamiainen päivän tärkein ateria ja mistä tämä kaikki sai oikein alkunsa? Ja miksi aamiainen kulminoituu nimenomaan aamiaismuroihin?
Tästä kaikesta saamme kiittää erästä John Kellogg nimistä henkilöä. Nimi kuulostaa tutulta? Ehkä taisit nähdä hänen nimensä muropaketin kyljessä. Kyllä, hän on juuri se tyyppi siellä aamiaismurojesi takana.
Katsos kun ENNEN John Kelloggsia, me ihmiset emme juurikaan syöneet aamiaista.
Vasta joskus 1800-luvun lopulla, kun meidät pakotettiin ensimmäisen kerran pois OMAD-rytmistä, aamiaista alettiin käyttämään pakon edessä.
OMAD tarkoitta one-meal-a-day, eli yksi ateria päivässä. Kun teollisuus alkoi kunnolla 1800-luvun lopussa, meidät pakotettiin syömään tehtaiden tuotannon mukaan.
Tehtaiden tiukkojen tuotantoaikataulujen takia meidät oli pakotettu syömään ensimmäistä kertaa historiassamme kun emme olleet nälkäisiä.
Kaikki vain sen takia, että koneet pysyisivät käynnissä koko ajan. Tuottavuus ei saanut laskea ja kapitalistien piti saada rahansa taskuun.
Ennen teollista vallankumousta, monet yhteiskunnat söivät OMAD periaatteen mukaisesti. Yleensä se tarkoitti yhtä suurta lounasta keskellä päivää. Entisaikojen roomalaiset olivat jopa kuuluisia suuresta OMAD-lounaastaan silloin aikoinaan.
Keskiajalla puolestaan auringonvalo sääteli meidän ruokailua. Ilman sähköä, ihmiset nousivat aikaisemmin hyötyäkseen päivänvalosta. Työläiset puskivat töitä pelloilla aamusta lähtien, joten keskellä päivää he olivat nälkäisiä. Ihmiset nousivat ja menivät myös nukkumaan aikaisemmin kuin nykyihminen.
Käytännössä aloimme syömään enemmän teollisuuden takia samalla kun meidät pakotettiin pois maaseudulta kaupunkeihin työn perässä.
Aamiainen ei ollut olemassa vuosisata sitten. Sama voidaan sanoa myös välipaloista, lounaasta, päivällisestä ja iltapalasta.
Näille yhdellekään ei ole evoluutiossamme perustetta. Nämä ovat kaikki kapitalistien keksimiä juttuja, jotka yleistyivät voimakkaasti viime vuosisadalla.
Me ihmiset söimme ennen luonnollisesti kun oli nälkä. Ei kellon mukaan.
Mutta palataanpa siihen hetkeen kun aamiainen ja murot tulivat markkinoille, siihen hetkeen kun Kellogg päätti iskeä.
Aamiainen – Breakfast
Aamiainen tuli ensimmäisen kerran ihmisten tietoisuuteen tammikuussa 1917 Good Health -julkaisun myötä. Siinä kerrottiin ensimmäisen kerran koskaan, että aamiainen on päivän tärkein ateria. Se oli uusi slogan.
Huomasitko kuka on julkaisun kustantaja? Näetkö kenen nimikirjoitus on tuolla julkaisun alalaidassa?
Kyllä. Juuri se sama Kellogg, jonka mainitsin hetki sitten. Hän on firman perustaja ja julkaisun kustantaja. Mutta kelataanpa ensin hieman historiaa.
John Kellogg syntyi 1852 syvästi uskonnolliseen perheeseen, lapsia oli yhteensä 16 joista vain harva selvisi aikuiseksi asti. Uskontonsa takia perhe suoritti erittäin kurinalaista elämäntyyliä. 25 vuotiaana ja vastavalmistuneena lääkärinä hän otti vastuulleen Battle Creekin terveyskylpylän Michiganissa. Johnin hallinnossa siihen lisättiin myös terveyskeskus sekä hotelli.
Uudistusten myötä vieraat voisivat puhdistaa kehonsa kylvyillä, suolihuuhteluilla, harjoituksilla ja dieeteillä. Vieraille tarjottiin ravintona vehnästä tehtyä ”muusia”, kaurakeksejä, grahamsämpylöitä ja teetä. Lihaa ei sallittu lainkaan.
Uskontonsa takia John oli määrännyt kylpylän menuun yllämainituksi, se oli tarkkaan harkittu. John vihasi kaikkea mikä liittyi seksiin ja lisääntymiseen. Hän uskoi estävänsä ihmisten hormonitoiminnan tarjoamalla erittäin ravintoköyhää ”ravintoa”.
Hän seurasi tarkasti Sylvester Grahamin (Graham-keksin luoja ja tämän tarkoitus oli sama) neuvoja luodessaan menuuta. Ihmisten hormonitoiminta oli saatava seis. Tästä syystä ravinto oli köyhää ja lihaa ei tarjoiltu lainkaan.
Tästä tulisi myös myyntivaltti myöhemmin, kun USA:n armeija osti sotilailleen muroja maailmansotia varten. Sotilaita oli helpompi käskyttää, jos miehen hormonitoiminta oli heikkoa.
Homma oli jopa niin kannattavaa, että John palkkasi myös veljensä Will Kelloggsin toimimaan henkilökohtaisena assistenttinaan. Johnin suurinta hupia oli pilkata Williä koko elämänsä ajan ja nakittaa tälle kaikki hanttihommat. John oli perheen kultainen lapsi, joka sai tehdä mitä halusi.
Kylpylässä Zwieback-leivästä tuli Kelloggsin tärkein ravintolähde vieraille. Se oli kuiva ja mauton keksi käytännössä, ravintoarvot olivat nolla.
Tämä mahtava herkku tarjoiltiin ilman voita, vettä tai maitoa. Luonnollisesti kaikki vieraat vihasivat tätä leipää ja antoivat siitä jatkuvasti palautetta.
Tämän seurauksena John alkoi kehittämään muita tapoja saada tämä leipä helpommin kurkusta alas. Hän alkoi tekemään kokeiluja jyviin korkeilla lämpötiloilla. John huomasi, että tämä prosessi rikkoi sokerin sekä tärkkelyksen, sen seurauksena hän pystyi työntämään massan siivilän läpi muodostaakseen siitä pieniä paloja. Hän kutsui tätä uutta keksintöään Granulaksi.
Siitä tuli hitti ja se maistui vieraille.
Se maistui jopa niin paljon, että he halusivat syödä sitä myös vierailunsa jälkeen. Will keksi idean lähettää Granulaa postin välityksellä ympäri USA:ta. Terveyskylpylän johto ei kuitenkaan nähnyt mitään järkeä veljesten ideassa, joten John perusti Battle Creek Sanitarium Health Food Companyn ja antoi 25% osuuden Willille.
John ja Will eivät olleet ensimmäisenä tai ainoat apajilla Granulansa kanssa tuohon aikaan.
Samaan aikaan muutkin lääkärit Amerikassa kehittelivät samanlaisia ”terveysruokia”. Vuodet kuitenkin vierivät ja kilpailu kiristyi jatkuvasti. Veljekset vannoivat kehittävänsä markkinoiden parhaimman tuotteen.
Lopulta he keksivät vehnämurot.
Tästä tuli välitön hitti ympäri maata. Varsinkin sen jälkeen kun he keksivät yhdistää siihen maidon. He kutsuivat sitä ensin nimellä ”Granose”. John patentoi keksinnön ja vähät välitti veljensä työpanoksesta. Myynti kasvoi rajusti ja 1898 he myivät jopa 52 tonnia muroja perustamaltaan tehtaalta.
Hän huomasi, että ihmiset söisivät muroja vielä enemmänkin, jos ne vain maistuisivat hyvältä. Joten hän alkoi virittelemään reseptiä.
Hän oli hieman myöhässä, heidän vanha asiakas Charley Post kylpylästä oli ehtinyt markkinoille ensin. Heidän suosituin tuote oli Grape Nuts, joka oli suoraan kopio Granulasta, mutta siihen oli lisätty maltoosia tuomaan makeutta.
Se oli järjetön hitti. Charleyn muromyynti oli kymmenkertainen verrattuna Kelloggsiin. Veljekset tiesivät, että Charley oli varastanut reseptin suoraan heiltä. Se oli onnistunut, koska Charley oli työskennellyt apurina heidän koekeittiössään. Tämä raivostutti Willin, josta oli kehittynyt vuosien saatossa jo todella taitava businessmies murofirman johdossa.
Willistä oli tullut jopa niin taitava, että hän alkoi kyllästymään Johnin jatkuvaan määräilyyn. Eräänä iltana hän päätti kokeilla virittää corn flakesien reseptiä aineilla, joita John ei olisi koskaan sallinut. Hän lisäsi suolaa, sokeria ja maltoosia reseptiin. Seuraus oli rapsakkaampi ja maukkaampi murohiutale.
Will esitteli keksintönsä veljelleen, joka vihasi ajatusta. Lopulta Will ehdotti, että hän ostaisi murobusineksen kokonaan Johnilta ja jatkaisi yksin sen kehittämistä. John piti ajatuksesta ja myi osuutensa 170 000 dollarilla.
Tästä vain vuosi eteenpäin ja Will perusti Battle Creek Toasted Corn Flake yrityksensä. Heti perustamisen jälkeen hän aloitti rajun hyökkäyksen markkinoilla. Hän keksi lisätä kuponkeja ja yllätysleluja laatikoiden sisään.
Tämä oli nerokas veto. Kohta hän myikin yli 100 000 boksia päivässä muroja.
Will myi jatkuvasti enemmän kun vuodet kuluivat ja hänestä tuli muromarkkinoiden kiistaton valtias sekä rikas mies. Samaan aikaan Johnilla meni huonommin ja hän ei pystynyt yksin pyörittämään kylpylää. Will oli tehnyt kaiken aikaisemmin, Johnilla ei ollut mitään näkemystä kuinka paljon töitä joutuu tekemään kylpylän pyörittämisessä.
Hänestä tuli hyvin katkera ja kateellinen veljensä menestyksestä. Hän ei ollut tottunut siihen, että Will olikin se menestyvämpi. Hän ei pystynyt katsomaan sitä sivusta.
John alkoi kehittämään riisistä kilpailevaa tuotetta ja myi sitä myös Kelloggsin nimellä. Tämä aiheutti suunnattomia ristiriitoja kuluttajissa ja sai myös lopulta Willin haastamaan Johnin oikeuteen, joka vastasi vastahaasteella. Oikeustaistelu kesti melkein 20 vuotta ja he olivat usein oikeudessa vastakkain nimen käytöstä. Lopulta Will voitti oikeudenkäynnit ja tämän seurauksena veljekset eivät koskaan enää puhuneet toisilleen elämänsä aikana.
Vasta hetki ennen kuolemaansa John kirjoitti anteeksikirjeen veljelleen, joka ei kuitenkaan koskaan saanut kirjettä Johnin vielä eläessä. Johnin silloinen sihteeri piti kirjettä suuren ja mahtavan lääkärin heikkouden merkkinä, joten sihteeri ei koskaan lähettänyt kirjettä eteenpäin. Vasta Johnin kuoleman jälkeen, Will sai kirjeen ja purskahti itkuun. Hän piti tarinan mukaan kirjettä povitaskussaan loppuelämänsä ajan.
”Aamiainen on päivän tärkein ateria?”.
Mitä veikkaat, halusikohan Kellogg vain myydä murojaan enemmän kertomalla, että aamiainen on päivän tärkein ateria? Tämän hän kertoi omassa julkaisussaan, jossa hän oli itse päätoimittaja.
Ajattele, mitä jos kaiken takana olikin vain raha?
Katso ruokakaupassa murohyllyjä.
Ne ovat täynnä värikkäitä laatikoita, joihin lapsen silmä kiinnittää huomion. Niissä on kivoja eläinhahmoja, niissä tulee leluja ja ne maistuvat lapsille.
Ne ovat samaan aikaan täynnä sokeria, lisäaineita ja ravintoarvot ovat olemattomat. Muistatko mikä oli murojen alkuperäinen tarkoitus? Niiden tarkoituksena oli tarjota mahdollisimman ravintoköyhää ”ruokaa”, joka estäisi hormonitoiminnan.
Oletko koskaan pohtinut mitä nämä tekevät kasvavalle lapsellesi tai sinulle?
Sokeri on sokeria.
Verensokerimyllysi lähtee rajusti liikenteeseen heti aamusta. Ensin sahataan ylös ja sen jälkeen tullaan alas! Voin vain kuvitella miltä se tuntuu lapsesta ja kuinka vaikeaa on keskittyä kouluun sen jälkeen.
Tai kuinka vaikeaa sinun on keskittyä työhösi kun nälkäkiukku iskee hetken päästä uudestaan.
Sokeripitoinen ja ravintoköyhä muro on järjettömän huono tapa aloittaa päivä. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni.
Yksikään markkinoilla oleva muro ei kelpaisi minulle, ei mistään hinnasta. Roska on roska, ei se siitä muutu miksikään vaikka paketti vaihtuisi.
Minun mielestäni ne eivät ole edes ruokaa. Ne ovat sokerilla kyllästettyä prosessoitua roskaa, josta keho ei saa mitään tarvitsemiaan ravinteita.
Englanniksi aamiainen on ”breakfast”, eli riko paasto. Se kertoo hetken, jolloin rikot yön aikana alkaneen paaston. Se ei anna sinulle tarkkaa kellonaikaa, vaan se on yksinkertaisesti ensimmäinen ateria paaston jälkeen.
Hyvin monella ihmisellä kortisolit ovat niin korkealla aamulla, että ruoka ei oikein edes maistu. Kortisolin yksi tehtävistä on nimittäin herättää sinut, se luo ”stressireaktion” jonka seurauksena sinä avaat silmäsi. Eli täysin luonnollinen homma.
Yleensä siihen menee jokunen tunti, että kortisolitasot laskevat riittävästi ja vasta sen jälkeen keho ilmoittaa haluavansa ruokaa.
Tämä viesti jää hyvin monelta saamatta.
Joten minun suositus on syödä vasta sitten kun sinulla on nälkä. Se oikea nälkä. Ja kuten tiedät, raffinoidusta ravinnosta ei tule oikeaa nälkäsignaalia.
Sinä pystyt syömään vaikka koko muropaketin kerralla ja kohta olet taas nälkäinen. Mutta jos syötkin 5 kananmunaa, olet huomattavasti pidempään kylläinen.
Tästä syystä minun päivän ensimmäinen ateria sisältää AINA proteiinia sekä rasvaa, tyyliin kananmunat. Minä odotan itse niin kauan, että keho ilmoittaa nälästä ja vasta sitten rikon paaston. Joskus se on klo 09:00, joskus klo 12:00, joskus klo 18:00. Se vaihteelee. Minä suoritan pätkäpaastoa aina.
Artikkelin yhteenveto.
Aamiainen klo 06:30 ei ole päivän tärkein ateria.
Jos haluat haitata hormonitoimintaasi, syödä ravintoköyhää roskaa ja astua verensokerivuoristorataan, syö muroja.
Tärkeämpää on syödä keholle luonnollista ruokaa silloin kun keholla on nälkä.
Jos tarvitset apua päästäksesi eroon sokerista, saat minut kiinni sähköpostilla markku(at)ruokatauko.fi.
